Yleistä kolmiomittauksista
Youtube: Kolmiomittaus - Suomen kartoituksen perusta
Tuosta dokumenttifilmistä löytyy selkeällä tavalla kaikki oleelliset tiedot aiheesta. Suositellaan.
Oheisessa kuvassa näkyy koko valtakunnan 1.lk kolmioverkko siinä muodossa kun se saatiin lopullisesti valmiiksi vuonna 1987.
Kartassa näkyy myös tummennettuina viivoina kaikki kenttäperusviivat, joista yksi mitattiin Ilmajoelle. Pohjoiseen mentäessä seuraava perusviiva löytyy Oulaisista, idässä Maaningalta, ja etelässä Viljakkalasta (Ylöjärvi).
Geodeettisen laitoksen johtaja V.A. Heiskanen esittelee kolmioverkon mittauksia vuonna 1949. Kuva GL julkaisusta.
Mittaustilanne 1931
Kuva Kansalliskirjaston arkistosta.
Oheisessa kartassa näkyy 1.lk kolmioverkon mittaustilanne 1931 lopussa.
Tuossa vaiheessa Keski-Suomen poikkiketjun ja Länsi-Suomen eteläosasta tulevan ketjun yhdistäminen oli jo tehty, ja mittaukset Ilmajoen osalta pitkälti valmiina. Pohjanmaan rannikko Oulun suuntaan oli vielä aloittamatta.
Kuvasta näkyy myös että luovutettujen alueiden osalta Petsamo oli jo tuolloin hyvin pitkälti mitattu ja valmis, samoin Laatokan alue.
Struven ketju eli "venäläis-skandinaavinen astemittaus" on myös merkattu karttaan, ja sitä hyödynnettiin näissä myöhemmissä kolmiomittauksissa; käytettiin samoja hyväksi havaittuja tornin paikkoja ja pisteitä. Struven ketju kulki Mustaltamereltä pohjoiselle jäämerelle, ja mitattiin jo 1800-luvulla. Sen mittaus saatiin päätökseen vuonna 1855.
Kuvassa näkyy myös Maanmittauslaitoksen kolmioverkkoja, sekä vanhoja venäläisten tekemiä mittauksia. Venäläiset mittasivat ahkerasti Satakunnan alueelle, ja sieltä pohjoiseen Vaasan suuntaan. Ilmajoen osalta ainakin Pässilänvuorella, Puurovuorella ja Santavuorella oli vanhoja venäläisiä kolmiopisteitä, niistä löytyy viittauksia kolmiopistekantakirjoista (luultavasti vuodelta 1910 olevia mittauksia, joita venäläiset eivät saaneet päätökseen ennen Suomen itsenäistymistä).
Työnjakoa
Työnjako näissä kolmiomittauksissa meni suurin piirtein niin että Geodeettinen laitos mittasi ns. 1.luokan kolmioverkon, ja sen pohjalta Maanmittauslaitos täydensi ja tihensi mittauksia niin että saatiin mm. karttojen laatimiseen koko maan kattavat luotettavat mittaus- ja paikkatiedot.
Ennen itsenäistymistä kartoitusta oli hoidettu lähinnä Venäjän sotalaitoksen toimesta, ja yleismaastokarttojen valmistus kuului vuoteen 1917 saakka Venäjän sotilasviranomaisille.
Muita maastokarttoja teki myös Suomen Maanmittaushallitus, tärkeimpänä ns. pitäjänkartat.
Pitäjänkartat
Pitäjänkartoista pääosa tehtiin jo vuosina 1840–1865, mutta niiden täydennys-, tarkennus- ja painatus jatkui aina 1940-luvulle saakka, jolloin peruskarttojen tuottaminen saatiin alkuun (1950 eteenpäin).
Pitäjänkartoista löytyy lisätietoa :
Arkistojen Portti - Pitäjänkartasto
Ja Ilmajoen pitäjänkartta 1923 löytyy tästä linkistä :
Ilmajoen pitäjänkartta 1923.